Siinäpä nuori sorsaneito tälläytyy karkeloita varten.
Kaunis ja niin viaton vielä.
Vähän närkästy kahden hurmurin tulosta liian lähelle.
Neito yritti pysyä huomaamattomana.
Pojat turisivat omiaan ja välillä neitostakin hymyilytti.
Kuules veikko! Tuo tipu on sitten minun!
Vai sinun?
Se on minun !!! Ettäs tiedät!
Menikö kaaliin?
Hyvä vaan, kun lähdit!
Neitoa moinen kyllästytti!
Vanno, ettet iske sitä! Et edes yritä!
Minäpä pistän sintauntuvat jakaukselle ja isken tuon neidon!
Onhan minussa sitä jotain!
Tämä on nyt suittu!
Ja tästä vielä vähän, eikä huomannut neitosen lähtevän.
Neiti hei! Tulkaa takaisin!
Sinne meni se lyyli!
Voisinkohan yrittää vielä tuolla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti