Säät vaihteli.
Joku heinä sai notkon punertamaan.
Oli se kuivaakin, sillä mänty tiputti kuivia käpyjään. Peippo löysi syötävää.
Tiklejä näin useammin.
Samoin Kottaraisia.
Erilaiset heinät kukkivat.
Ja sitten tuulisia päiviä.
Tien toisellapuolen oli lintu, jota luulin Punarinnaksi, mutta se olikin elämäni ensimmäinen Leppälintu. En ole uudestaan nähnyt ja harmittaa huono kuva.
Rusakoita on paljon ja tämä tunnistaa minut jo, sillä se päästää 5 m. päähän kuvaamaan. Oon kuvannut sitä monet kerrat.
Tämä on pienin näkemäni rusakon, tai liekkö kanin poika.
Kaunis aamu tietää uloslähtöä.
Parina aamuna kävelin rantaan asti.
Toisella kerralla näin poikasenkin mukana.
Sadetta on saatu...
ja kosteisia aamuja.
Lehmukset tuoksuu.
Pikkulinnut ovat hiljaa ja häipyvät piiloihinsa.
Näitä marjoja syövät jotkut linnut ja silloin saattaa saada jonkun kuvankin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti