Heinäkuu kuvina osa 2.

Heinäkuu ja...

 Heinäkuu toi surun.

 Täällä notkossa oli niin kaunista.

 Oisko se kukkivaa suolaheinää, mutta värit olivat hempeitä.

 Olis pitänyt kuvata se pubertava kasvikin. Mutta eläimet viihtyivät täällä. Oli rusakoita ja pikkulintuja vielä enemmän,

 Pusikoissa ja heinikoissa Tiklejä.

Heinät kukkivat.

 Vähitellen kukkivat heinät kuihtuivat ja uusia tuli tilalle.

 Tuo heinikko oli lintuja täynnä.

 Sieltä ne ruokansa hakivat.

 Ihan puron varressa oli vielä vihreämpää...

 mutta rinteen kasvit alkoivat kuivua ja ruskea väri sai voiton. Kaukaa kuvattu.

 Siellä ylempänä' rinteessä ja alhaalla puron lähellä oli lintuja ja poikasia paljon.

 Lensivät kauemmas puihin, jos liikkujaa pelkäsivät.

 Siellä oli hyvä olla.

 Kesä parhaimmillaan.

 Tältä siellä näytti kesäkuussa.

 Kesän ainut näkemäni perhonenkin siellä kuvattu.

 Missä tämäkin pikkuinen nyt lienee?

 Sitten yksi aamu olin taas menossa...

 Mitä ihmettä?





Voi ei! Missä linnut ja poikaset?


Myöhemmin kävin taas ja yhtä kamalalle se näytti.

 Ei mitään liikettä missään.

 Kaupungissa on joku typerys antanut käskyn tälle.

 Juttelin yhden rouvan kanssa tästä siellä ja hän ei ollut edes huomannut koko asiaa?

Tämä tuntui niin kamalalle, etten voinut muutamaan päivään kulkea tätä kautta. Kävi ilmi, että koko laakso on parturoitu näin.

 Olisivat mieluummin hävittäneet puron lähetä pujot ym. haitalliset kasvit.

Tikli etsi syötävää. Se tuskin pesii pusikoissa? Täytyy selvittää se asia.