Teen tästä uutta blogia kulkemisistani. Olen kuitenkin ensin kopioinut vanhasta blogista Pala taivasta, pala maata joidenkin vuosien aikana kuvattuja lintuja ja lintutarinoita, sekä kaikkea sitä, mikä minusta on säilyttämisen arvoista nähtävää.
Kuvat ja jutut ovat ihan sekaisin, eli kuvia on monelta vuodelta ja kaivelen vanhoja kuvia ja lisään ne uusien kulkemisten väleihin. En osaa laittaa niitä sen kummemmin järjestykseen.


6.8.2020

Aamukävely 5.8-20

Eilen oli pitkästä aikaa aamu, jolloin olisin mieluummin jättänyt kävelyn väliin. Lähdin kuitenkin, mikä oli järkevää, sillä kävellä täytyy. 2,5 tuntia kävelin.... joo, hitaasti.

 Aamu oli ihan ok.

 Kottaraiset ovat lähteneet jo paripäivää sitten, mutta tämä nuorukainen jäi siitä lähdöstä. Olis kiva tietää miksi.

 Sinitiaisen poikaset olivat taas samassa männyssä, kuin viimeksikin. 3 niitä siitä lähti.

 Ilmeisesti männyistä löytyy niille maistuvia ötököitä. Nehän etsii niitä tämän talon viereisistä männyistäkin, mutta en oo saanut hyvää kuvaa niistä.

Tämmöiset kukat sillä, vaikka tässä ylikukkineet.

 Pieniä marjoja. Räkättirastas oli niitä syömässä, mutta en jäänyt sitä kuvaamaan.

 Alhaalla notkossa oli hiljaista. Ei linnun lintua missään, kunnes tuon kasan lähettyviltä lähti muutama lintu lentoon. Uskoin niitä västäräkeiksi, joten meinasin jättää tämänkin kuvaamisen. Päätin onneksi kokeilla saanko sen kaukaa kuvaan. Västäräkin poikaseksi luulin.

 Se onkin Kivitaskun poikanen. Laitan joku päivä useamman kuvan Kivitaskuista ja siinä näkee, miten erilaisia ne osaavatkin olla.

 Varpusia oli monessa paikassa.

 Empäs lähde tuosta vielä...
 Päätinkin lähteä kasvimaan kautta. Ystäväni Marjatta on siellä usein aamuisin.

 Elämäni ensimmäiset Peurat. Oon nähnyt tänäkesänä vilaukselta pari kertaa, mutta nyt onnisti. Kasvimaalta tulivat.

 Olin kaukana ja ne olivat tarkkoina.

 Sinne turvaan.

 Sieltä oli hyvä tarkkailla mihin menen.

 Kasvimaalle! Jos olisin nähnyt tuon ötökän tuossa, niin olisin yrittänyt parempaa kuvaa.

 Marjatta on boheemi kukkien ja kasvien ystävä. Kaikki kukat saa hyvää hoitoa.

 Aina uusia kukkia, mutta en mene sinne hänen palstalleen kuvaamaan. Hän tulee juttelemaan, kun vähän huhuilen.

 Ihmisillä on erilaisia palstoja, tai omat innostuksensa mitä kasvattaa. Hyvä niin! Tämä oli naapuripalstan kukkameri.

 Kerran yritin Krasseja Saunalahdessa, mutta niihin teki joku vaaleanvihreä hyönteinen toukkansa, enkä tykännyt siitä. Enskesänä voisin yrittää uudestaan.

Näitä Sinitiaisen poikasia on nyt paljon.
Ihan kiva aamu tulikin, vaikka lähteminen oli mitä oli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti