Kuvittelin...

 jo oppineeni millä asetuksilla kuvaan, mutta ei se käy niin, kuin luulee.

Heti parkkipaikalta kadille päästyäni uskoin näkeväni eilen näkemäni peipon pojat. Ensin tuli mies ison koiran kanssa ja ne nyt näkemäni lensivät puuhun. Otin pimeitä kuvia.

Eikä siinä kuvankäsittely auta. Enempää en kerinnyt edes yrittää, kun ystäväni Marjatta tuli juttusille. En tykkää kuvata kenenkään katsellessa. No, ne linnut jäivät.

Tiirailin pusikoita.

Ja puita.

Ahaa! Mustarastas jähmettyi...se oli poikanen vielä. 

Se oli varjossa, joten kuvat ovat outoja. Katsoin mitä se touhuaa.

Ai se haluaa tuonne?

Marjoja toisten kanssa syömään.

Räkättirastaan poikanenkin oli samassa puussa.

Toukka uimahallille menossa.

 

Soukan takaa nousi pilviä.

Toivoin pilvien pysyvän pois, sillä pikkulintuja tahdoin kuvaamaan.

 

Hernekerttuja luulen.

 

Variksen pienet pojat urheilukentän lamppujen päällä. Nämä oli pienimmät näkemistäni variksista. Ehkä räkättirastaan kokoiset. 

Taivas meni pilveen ja tulin pois.