Rusakko.

Rusakoita riittää. Tänä keväänä ja kesänä niitä on näkynyt entistäkin enemmän.

Katselen jo kaukaa näkyykö yhtään. Monesti näkyy vain korvat jostain heinikon seasta.

 

Nämä kaksi oon nähnyt useimmin. Tunnistan ne tuon vasemman puolimmaisen loukkaantuneesta korvasta.

 

Useimmin näen rusakon tässä uimahallin viereisessä mäessä.

 

Tai tässä rinteessä hevostallien lähellä.

 

Kerran siinä näin liikettä tuon heinikon takana ja pysähdyin äkkiä. Hiljaa laitoin sauvat kainaloon ja otin kameran.

Rusakko...pikkuinen juoksi sieltä.

 

Pysähtyi ja mietti mitäs nyt ?

Katseli pitkään mihin lähtis.

 

Oli, kuin ei oliskaan.

Laittoi silmät kiinni ja toivoi minun katoavan.

 

Siitä putoat puroon!

 

En liikkunut yhtään.

 

Katsoin mitä se päättää tehdä.

 

Lopulta rohkeus voitti!

Voi pientä!

Tämä notko Espoonlahden ja Soukan välissä on eläimille hyvä, sillä ne saavat vettä tuosta purosta.

Vielä parempi, jos ihmisiä olis vähemmän ja antaisivat luonnon elää omaa elämäänsä.

Sais heinät kasvaa ja olis eläimille jotain suojaa.