Teen tästä uutta blogia kulkemisistani. Olen kuitenkin ensin kopioinut vanhasta blogista Pala taivasta, pala maata joidenkin vuosien aikana kuvattuja lintuja ja lintutarinoita, sekä kaikkea sitä, mikä minusta on säilyttämisen arvoista nähtävää.
Kuvat ja jutut ovat ihan sekaisin, eli kuvia on monelta vuodelta ja kaivelen vanhoja kuvia ja lisään ne uusien kulkemisten väleihin. En osaa laittaa niitä sen kummemmin järjestykseen.


18.10.2020

Lauantaisin...

kuvittelee saavansa kulkea ja kuvata rauhassa, jos lähtee nopeasti auringon noustua. Ei onnistu. Uimahallilla oli ihmisiä jo jonossa ja alhaalla pallokentällä oli syystalkoot.

Se on tupakansavua ja tunsin sen jo kaukaa. Tuosta oli jo usea henkilö poistunut ja silti se haju viipyi ilmassa. Viipyiskö koronan viruksetkin?

Tässä kiertelin jonkun aikaa kuvaamassa, kunnes tuo koiran ulkoiluttaja oli kerinnyt tähän kohtaan ja näin hänen kuvaavan jotain. Olin hidas taas, sillä hän kuvasi kettua, joka tuli oikealta ja meni vasemmalle metsään. En kerinnyt kuvata. 

Lintupaikalla ei ketään, eikä mitään?

Kuvasin sitten pensaita.

Olinko liian aikaisessa?

Jassoo, Varpunen on sentäs herännyt!

Se olikin Viherpeippo. 

Sinitiainen viivähti hetken.

Lähdin kotiinpäin. Tuolla vasemman puolen pensaissa on hyvä lintupaikka. Vähän kauempaa vasemmalla löytyy se kävelytie missä pensaita kuvasin. Kuvasin tämän koulun takaa kaukaa. 

Ja nyt meinasin kävellä linnun päälle. Ei sitä erota, jos se ei liikkuisi.

Pikkuvarpunen oli ihan yksin.

Nokka kurassa.

Voi pientä!

Kotipihalla varpusia!

Hei! Ei varpusen selkä näytä tuolta!

Niitä olikin kaksi.

Ja taas mokasin, sillä paikka on varjoissa pitkälle päivään. Valoa lisäsin, mutta...

en muistanut muuttaa useampaa tarkennuspistettä pois. Se tarkensi aina noihin marjoihin enemmän. Tämä on paras otos siitä paikasta kuvattuna.

Eikö nuo piikit lintua pistä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti