Pajulinnuksi luulen.
Ensin se vaan pyllisteli minulle.
Rusakonpoika? piilossa.
Viherpeipot olivat puron rannassa niin varjoissa, etten saanut parempaa kuvaa.
Tuo taas niin kaukana, etten edes tunnista mikä on.
Peippo naaras myös liian kaukana.
Ei paljon kannattais kovin kaukaa kuvata.
Kirjosieppo naaras tuli katsomaan mitä teen.
Siinä se touhuili omiaan, mutta en uskaltanut lähemmäksi hiipiä.
Kirjosiepon selkäkuvio alkaa olla jo tuttu.
Punarintoja näkee vähän väliä, mutta ne ovat nopeita häipymään.
Sen näkee usein laulamassa jossain kauempana.
Oksien välistä pitää yrittää tarkentaa kunnolla.
Peippojakin on paljon ja ne laulaa niin kovasti, että sen laulun kuulee aamuisin lähes koko ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti