Lintu laulaa kuti, kuti soraa suussaan. Sitä lähdin nyt etsimään.
Melkoista vauhtia nousukohta siirtyy vasemmalle. Kohta en sitä näe.
Aamun ensimmäinen laulaja. Rääkyy emoaan.
Taitaa olla poikanen tuokin. Söi paperia?
Kamera teki temppujaan ja vissiin myös Mustarastaat.
Poikamieskyyhkyllä uusi iskupaikka. Siihen asettui sulolaulujaan laulamaan.
Se ei ollut minun lintu, joten lompsutin eteenpäin.
Ei kuulu vielä?
Perheellinen kyyhky etsi risuja tänäänkin.
Tuli uudestaan ja näki minut. No, onhan se hyvä harjoitella äkkilähtöä, jos kettu pesälle tulee. Se tekee pesäänsä pikkukuuseen liian alas.
Kesää tekee, vaikka kädet ovat kylminä. Alhaalla notkossa se viima tuntuikin.
Nyt kuuluu.
Enkä tarkoittanut lentokoneen ääntä.
Se ei laula alhaalla.
Ei näy muitakaan lintuja.
Tuolla se, tai ne ovat. Siellä oli se Pikkutikkakin eilen ja näin sen tänäänkin, mutta kuvaan se ei tullut.
Eipä Peippokaan laulellut.
Naaras tutki paikkoja alempana.
Kuvasin sitä todella kaukaa ja kun se vaikutti hyvin pieneltä luulin sitä joksikin muuksi.
Kamerasta en näe mitä kuvaan. Kun näen jokun liikkuvan jossain, niin kuvaan sitä oli mikä oli. Kotona sitten näen mitä tuli kuviin ja niihin kuviin on tyytyminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti