Tänään tuulee ja sataa...

joten laitan Finnoon kuvia lisää.

Pikkukameralla otin sen aamun maisemakuvat. Luonto on nyt ihanimmillaan. Raikas linnunluluinen aamu on kyllä parasta rentoutusta, mitä tiedän.

Ihan rantaan ei kannata mennä, eikä ruovikon läpi paljon paremmin näkiskään.

Kannattaa jatkaa matkaa.

Tuomi tuoksui ja joku lintu siinä lauloi, mutta eihän sitä tuolta löydä. Kannattaa kuvata kukkia, jos ei lintu löydy.

Tätä kautta en ole vissiin kertaakaan ennen kulkenut. Lähdin kiertämään myötäpäivää. 

Finnoonjoki tulee idästä. 

Kapea puronenhn se vaan on ja kohta laskee mereen.

Sen joen ja lintualtaiden välissä kulkee kapea kannas. Tuolta tulin. Tässä on lintutorni.

Lintualtaat voi kiertää näin hyvää tietä pitkin. Monet, eli minun mielestä liian monet pyöräilee täälläkin.

Joen puolella rentukat kukki.

Ja voimalan kohdalta käännyin länteen. Siinä on vaan jonkun matkaa kapeampi osuus.

Voimalan vieressä on myös jonkunlainen puro ja sille alueelle menon estää verkkoaita. Siellä kuvasin Satakielen.

Vedenpinta oli siitepölyn peitossa.

Kävin vaan toisen lintutornin luona ja käännyin takaisin.

Samaa aidanvierustaa kuunnellen sen Satakielen laulua. En tiennyt mikä lintu laulaa, mutta vähän aiemmin joku mies kertoi sen ja siksi haaveilin sen kuvaamisesta.

Lintualtaitten eteläreunassa Finnoonjoki laskee mereen. Tuolla oikealla...

on telkänpönttö ja siellä näkyi lintu, joka olikin Käpytikka.

En jäänyt sitä sen enempää kuvaamaan, sillä kuulin sen Korpin äänen oikealla.

Kuljin siinä edestakaisin vähän turhautuneena, kun en ymmärtänyt mikä lintu se niin voi ääntää? Se oli niin erilainen, kuin mikään koskaan aiemmin kuulemani ääni on.

Siinähän se ääntelee omissa korkeuksissaan! Olihan se melkoinen yllätys, kun en uskonut näkisinkö korppia ikinä.

Variskin oli ihmeissään.

No, se oli semmoinen kierros ja matka jatkui entisten hevostallien kautta bussipysäkille ja Isoon Omenaan.