
Poppelin lehtien kokoa menin katsomaan ja jäin huomaamiani Talitiaisia kuvaamaan, enkä huomannut rusakkoa, van säikäytin sen siitä.
Siellä oli toinenkin. Täällä koulun urheilukentän lähettyvillä ne näköjään asustaa.
Taisivat olla pariskunta?
Aikansa leikittyään ne lähtivät ...
ja oho! Mummo siinä kuvaamassa.
No, seisoin hiljaa, vaikka kyllä ne minut näkivät ja kuulivat kameran naksutuksen.
Ehkä se oli tuttu ääni, sillä kuvasin sitä yhtä puronvarressa olevaa monena kertana.
Piti mennä vielä eteenpäin, mutta en raskinut häiritä vaan peruutin hitaasti ja lähdin takaisin.

Kohta ne kuitenkin lähtevät, kun ihmiset lähtee liikkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti