Kun viimekesänä heinäkuussa ihan sattumalta näin oudon värikkään linnun tien toisella puolella en ollut kuullut edes Leppälinnun nimeä koskaan.
Sitä sitten etsin koko syksyn. En nähnyt edes vilausta enää.
Kerran sitten tänä keväänä vilkaisin taakseni ja siellä se oli.
Se on nopea liikkeissään ja silläkään kertaa en saanut kunnon kuvaa.
Ei onnistu, sillä se oli liian kaukana taaskin..
Kohta näin ensimmäisen kerran naaraankin.
Sen jälkeen aloin nähdä molempia lähes joka kerta ja huomsin missä niitten pesä on. Se on pienessä pöntössä ihan lähellä.
Niillä on omat mielipaikkansa. Viereisen parkkipaikan sähkötolpan päällä, tai...
tällä oksalla, joka on aamuisin varjossa vielä.
Kun kuljen sitä kautta katselen jo kaukaa niitä. Jos näen liikettä, niin hiivin hitaasti lähemmäs.
Koiraan näkee jo kaukaa, mutta se lentää nopeasti....
Naarasta on kaukaa vaikeampi tunnistaa.
Tuon liikennemerkin päällä koiras jumppaa aamuisin. Vähän kauempana tästä on ilmeisesti toinenkin pari, mutta niitä näen vaan vilaukselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti