Olin jo jättämässä uloslähdön, mutta polvet tarvitsivat liikuntaa.
Kirjosieppojen poikasia olisin taahtonut nähdä, mutta...
nuo mokomat päivystää ja huutaa niin, että heikompia hirvittää.
Jäin sitten sen peäpöntön lähettyville hiippailemaan.
Pöntössä ei ollut mitään elämänmerkkiä, joten tiirailin kaikki pensaitten alustat. Ei linnun lintua.
Menin sitten alas koulun urheilukentän reunamille. Matkalla mäkeä alas oli mahtava lintujen aamulaulukuoro äänessä. Alhaalla kuulin pienen linnun äänen ja uskoin sen olevan varpusen poika. Kesti aikaa nähdä se.
Kuulin laulun ja katselin puihin, kunnes huomasin sen sähkölankojen päällä.
Luulin löytäneeni linnun 90.
Lenteli ympäriinsä ja tien toisell puolen se olikin kuusen oksalla.
Siiven valkoiset osat nähtyäni tiesin sen olevan naaras Kirjosieppo.
Tu variksen poika oli 3-4 m. päässä, eikä ollut moksiskaan, kun siinä edestakaisin köpöttelin.
Kiersin sen urheilukentän ja tämä lauleli Poppelin oksalla Peipon ja Kirjosiepon lauluja.
Kissakin ulkoilee, vaikka en kyllä tykkää, että kissa on ulkona yksin.
Siinä penkillä ystäväni kanssa istuttiin tunti. Katsottiin Mustarastaita ja Leppälintuja.
En tiedä olisko tämä poikanen. Leppälintujen pöntöstä ei kuulunut enää ääniä. Ne ovat nyt Marjakuusien alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti