Eilen alkanut sade jatkui pitkälle aamupäivään. Heti sen loputtua lähdin ulos. Otin takin päälle, sillä tuuli näytti melkoiselta. Ulkona riisuin sen ja laitoin kassiin.
Roskisten luona jo kuulin sen Hernekertun äänen ja jäin sitä etsimään. Se oli naapuriyhtiön pensaissa ja lenteli ja hyppeli liian vauhdikkaasti.
Tuossa sillä saattoi olla poikanen, mutta itse se lähti pois, kun yritin kuvata tarkemmin. No, nyt tiedän missä se pesii, sillä tämän talon pihan pensaat on syksyllä leikattu lyhyiksi ja se ei pesi puissa.
Tämä Mustarastas laulaa aina ja sitä on kiva kuunnella, sillä se on mestatilaulaja.
En oikein tiennyt minne menisin, sillä nyt oli paljon väkeä ulkona. Tuulikin riepoi niin, että arvelin lintujen tippuvan puista. Kiersin vaan Kipparin puistoon. Siellä oli lapsia palljon, joten linnut pysyy piiloissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti