Lähdin matkaan enempiä harkitsematta ja nyt totesin tutun lauseen todeksi. Kun on tyhmä pää, niin ruumis saa kärsiä
Jäin bussista ulos Ikean pysäkillä.
Tuonne olin menossa ja Ikean pysäkiltä sinne olis ollut matkaa 300-400 m. Vaan, kun en mennyt siitä eteenpäin.
Lskeuduin alas jokivarteen.
Se on Glomsinjoki, mikä laskee yhteen Glimsinjoen kanssa ja muodostaa Espoonjoen, joka virtaa Espoonkirkon kautta ja laskee lopulta Espoonlahteen.
Vettä oli satanut niin, ettei meinannut sillan alta puhtain jaloin päästä. Kävelyti oli kuravelliä.
No, se oli nähty ja nousin tien toiselle puolen. Sillä puolen tienvierustaa seurasi vaan kapea polku, tai vasemmalle kävelytie. Lähdin kävelytielle, mikä oli paha virhe.
Puuntuhoojan toukka.
Toukkakin pyysi ottamaan mukansa. Olikohan tullut sieltä mistä minä en tiennyt vielä mitään. Ei se kävelytie mennytkään sinne Motonetin suuntaan, vaan jouduin kulkemaan pitkän matkan teitten ali ja kiertäen niitten toiseltapuolen. Tajusin, ettei siellä ole jalankulkijoita ajateltu, vaan kaikki oli tehty autoilijoita varten.
Olin niin tympääntynyt, että laitoin isonkameran reppuun ja kuvasin enää pikkukameralla ja vain tätä puuta. Se suhisi tuulessa niin, että kuulokojeet vaan vinkui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti