Illalla jo päätin lähteä, jos suinkin voin. Sää olikin sopiva sen lintualueen kiertämiseen. Saatoin ottaa siellä pipon ja käsineet reppuun, sillä aurinko lämmitti. Yö oli kirkas ja paikoin kuurassa jotkut kasvit.
Se oli täysikuuyö.
Suomenojan lintukosteikon kiertämissuunta on päätettävä heti kohta sinne mentyä. Nyt päätin kiertää vastapäivään.
Ruoko on korkeaa ja tuskin yli näki.
Siitä mistä vettä näki ei ollut montaa kohtaa. Vesilinnut kaukana.
Telkkiä nämä. Ei niitäkään montaa.
Ei kuulunut lintujen ääniä.
Eikä näkynyt liikettä missään.
Ja nyt käännös vasempaan, eli puolet on kierretty. Hopeapajun vesat leviää.
Kuljin hitasti ja yritin kulkea hiljaa.
Talitiaisia.
Ne ovat muita lintuja rohkeampia.
Toivon nähneeni Lapasotkan, mutta tuskin niitä siellä on.
Harmittaa linnut, joita en saa kuvattua.
Joku juoksi ohi ja se lintu lensi tuonne puihin.
Onneksi seisoin hiljaa, sillä Liejukanan jälkikasvu oli ruovikossa.
Välillä meni piiloon, mutta uteliaisuus vei voiton.
Joku pikkulintu lenteli, mutta vesilintuja ei ollut.
Pikkuvarpusta tuskin huomasin.
Toisin oli Harakn kanssa. Siinä tämänpäivän linnut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti