Kuusitiainen.

 Kaunis, kirkas aurinko paistaa... ja sunnuntaiaamun rauha. Aamulla mietin, etten oo tänäsyksynä vielä Kuusitiaista nähnyt. Kesällä en ole koskaan, mutta viimesyksynä näihin aikoihin täällä näin.

Nyt katselin Talitiaisia ja sitten kiinnitin katseeni vähän pienemmän näkoiseen ja vikkelään lintuun. Ei se talitintti ollutkaan.

Vhinko vaan, että paikka oli vielä varjoisa.

Sillä on nokassa pieni musta siemen. 

Täytyy käydä joku aamupäivä uudestaan katsomssa. 

Sen näkeminen teki tästä aamusta hyvän. Toki sääkin oli mainio.

Toivoin näkeväni muitakin lintuja mutta ne, jotka näin olivat kovin korkealla puissa.

Lehtikuusista tykkään, sillä maalla lapsuuskodin ympärillä niitä oli monta.

Kiersin vaan sen koulujen urheilukentän...

en lähtenyt vielä kauemmas...

sillä kotiin oli päästävä kunnialla. Paras kävellä semmoinen lenkki, minkä jaksan kävellä.