Mustapääkerttua etsimässä.

 Äitienpäivän aamu.Päätin jo lauantaina lähteä mustapääkerttua etsimään, jos saisin siitä viimekesäistä paremmaan kuvan. Lähtiessä jo tiesin saaneeni poikien vatsataudin. En kuitenkaan kääntynyt takaisin.

Peippo oli ensimmäinen vastaan tullut lintu ja koska se on onnenlintuni jatkoin matkaa.

Luulin sen kaveria naaraspeipoksi, mutta varpuseksi osottautui.

Notkossa kasvaa muutamia tämmöisiä puita. En tiedä mikä ne ovat, mutta niissä on ilmeisesti paljon ötököitä, kunhan lehdet kasvaa. Ötököitä linnut etsii, mutta nyt ei lintuja näkynyt. 

Siinä kuvatessa huono olo yltyi ja menin istumaan. En tiedä miksi en huomannut lähellä olevaa tikliparvea. Ne lähtivät heti, kun pystyyn nousin. 

Olin oikeaisemassa jalkapallokentän kautta, kun näin kivitaskun aidan toisella puolen. Huono olo yllätti ja aita heilui silmissäni. Kivitasku häipyi.

Tuossa pensassa se mustapääkerttu viimekesänä pesi. Tuo oli kylläkin varpunen.

Sepelkyyhky ei halunnut kuvaan.

Tuolla puissa on lintu, jonka ääni kuuluu kovana kauas. Sitä ei vaan näe sieltä. Viimekesänäkin sitä etsin ja silloin kuemmin, kuin nyt. Ensin se sirkuttaa ja perään naksuttaa. Mikä lie?

Nyt äkkiä kotiin!