Laurinlahdenkoulun kentän luona istun ja odottelen lintuja. Nämä kaikki tapaan siellä joka kerta.
Kirjosieppo on utelias ja käy katsomassa yhtenään minun touhuja.
Tällä oravalla on pesä korkealla männyssä. Se on utelias, mutta aika arka vielä.
Kuusen oksn alla on pesä pienoinen...
se ei oo oravan, vaan mustarastaan. Se tulee metrin päähän, jos olen hiljaa.
Peipon laulun kuulen ja miten monta kertaa olen etsinyt sitä korkelta. Se laulaakin tuolla kivellään.
Pihlaja kukkii tosi komeasti.
Se on monen linnun turvapaikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti