Kuvat ovat mitä ovat, enkä jaksa tään hitaan läppärin kanssa alkaa niitä korjaamaan. Kuvasin Seurasaaren sillalta.
Siinähän on joutsenia lähes aina ja ihmisiä selkäni takana, joten räpsin vaan sen minkä pystyin.
En miettinyt asetuksia, vaikka joutsenta on auringonvalossa kuvattava vähentämällä valotusta.
No, nyt tapahtuu jotain!
Kainosti kaulaillaan.
Mitähän ne kuiskii?
Ei meitä kukaan katsele.
Vai ei!
Siinä kukerrellaan niin kivasti. Tuo siipien ja pyrstön muodostama sydän on ihana!
Jos tuosta jotain tulee, niin poikasten on hyvä kömpiä tuonne siipien alle suojaan.
Oon kuvannut joutsenten parittelun kokonaan, mutta ne kuvat saa vielä olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti