Menin vuonna 2014 maaliskuussa Hanasaaren rantaan ja olin jo lähdössä pois, kun näin taas tämän ystäväni, mutta nyt eripuolella, kuin ennen.
Siinä ihan rannassa se hoiti itseään.
Se tunti minut jo ja päästi lähelleen.
Katsoi aina välillä mitä teen.
Kohotteli siipiään ja toivoin sen levittävän niitä.
Mutta ei ne aina niin tee.
Jospa nyt?
En muista mitä tein, mutta en kerinnyt sitä kuvaamaan.
Josko kerran vielä?
Mutta, jos teenkin jotain muuta. Laulamaan en pysty, mutta ääntä se kuitenkin piti.
No, en kiusaa ja saat jatkaa itsesi hoitamista.
Nyt kun näitä kuvia taas katselen alan epäillä, josko se olikin tyttö.
Ja nyt se aloitti tuon jutun.
Se hörppii vettä.
Kurlaa sitä ja valuttaa nokastaan.
Oon nähnyt tämän ennenkin.
Tuota se on tehnyt minun nähteni ja laitan myöhemmin kuvia, joissa se tekee tuota taas.
No, nytkö levität siivet?
En taida enää.
No, ei haittaa, sillä oon nähnyt ne ennenkin.
Aika hurjalta tuntui istua joutsenen edessä ja jutella sille.
Oltiin juteltu jo kauan ja se lähti.
Minunkin piti lähteä ja toivoin uutta tapaamista.
Tätä joutsenta on ollut ilo kuvata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti